Esittelyssä: Pääjärjestäjät

Tässä juttusarjassa paljastamme millaisia ihmisiä conin takaa löytyy, ja miten he ovat tehtäväänsä ajautuneet.

Ensimmäisen osan aloittavat pahis-teeman mukaisesti Traconin pääpahikset Marjaana Karttunen ja Joonas Selin. He paljastavat millaista on olla tapahtuman pääjärjestäjä, ja kuinka sellaiseksi voi tulla.

 

Kaksikon tie pääjärjestäjäksi alkoi kävijästä.

Selinin ensimmäinen conikokemus oli 90-luvun Ropeconissa. Hyppy työvoiman puolelle tapahtui heti vuosituhannen vaihtuessa.

– En tiedä mikä oli se lopullinen mielenhäiriö joka tähän hommaan ajoi, mutta halusin tehdä hommia harrastuksen eteen. Olin juuri saanut järjestyksenvalvojakortin ja alkanut tehdä portsarihommia Tampereella. Oli jotenkin luontevaa ruveta tekemään conissakin järjestyksenvalvojantaa. Sitä riittikin sitten eräitä kymmeniä vuosia.

Karttunen aloitti kävijänä Traconista vuonna 2010. Työvoimaksi ilmoittauduttiin heti seuraavana vuonna.

– Sillon olin sekaantunut Tampereen Teekkarien roolipeli- ja animekerhoihin, jotka järjestivät ensimmäisen kirpputorin Traconissa. Kirppisjärjestäjistä oli puutetta, joten lupauduin lähteä kokeilemaan.

Karttusen mukaan parasta työvoimana olemisessa on saada tehdä konkreettisesti jotakin tapahtuman eteen. Etenkin jos työvoiman joukossa on ystäviä, toimintaan saattaa helposti hypätä mukaan.

Siirtymä nykyiseen tehtävään tapahtui kaksikon kohdalla luontevasti. Traconissa turvallisuuspäällikkönä toiminut Selin oli valittu entisten pääjärjestäjien, Outi Sippo-Purman ja Marko Leppäsen, manttelinperijäksi. Enää tarvittiin työpari. Valinta kohdistui Marjaanaan.

– Olin hoitanut viimeisimmän kirpputorin sillä tavalla, että kykenin antamaan sen seuraavien haltuun. Kirppari oli silloin niin hyvä paketti, että seuraava pystyi siitä ottaa otteen.

 

Traconin työvoimana oleminen ei vaadi alan koulutusta, mutta omaa ammattiosaamistaan voi tuoda esille työvoimahaun aikana.

– Tracon esimerkiksi alkaa olla jo iso paletti. Samanlaisia tapahtumia pyörittää ammattilaiset työkseen ja me tehdään se vapaaehtoisina. Se on ihan hyvä meriitti cv:ssä ja varmasti vakuuttaa tapahtumatuotannon ja vastaavien alojen työnantajia. Tiedän ihmisiä, jotka ovat saaneet töitä sillä, että he ovat olleet mukana järjestämässä vastaavanlaisia tapahtumia, Selin kertoo.

Vänkäritoiminnasta Traconissa saa työtodistuksen ja pyytämällä saa isompaa tarinaa siitä mitä vänkäri on työssään tehnyt. Mikäli hänet valitaan tehtävään myös seuraavana vuonna, on silloin tehnyt työnsä hyvin.

Selin itse on ammatiltaan kuvauksen medianomi, mutta hän ei ole kertaakaan kameraan koskenut conihommissa.

– En ole tehnyt mitään muuta tonttia Suomen coniskenessä kuin turvallisuutta. Rivijärjestyksenvalvojasta olen noussut turvallisuuspääliköksi asti. Koulutusta tehtävään siinä mielessä löytyy kyllä, mutta ei kukaan ole opettanut minua olemaan pääjärjestäjä. Tosin olen kyllä uhannut eläköityväni conikuvauksessa kun lopetan coniteassa.

Karttunen on ammatiltaan tietotekniikan diplomi-insinööri. Päivätyön rinnalla hän haluaa tehdä harrastuksenaan jotain aivan muuta.

– Tekniikkatiimiä välttelen kuin ruttoa, sillä en ole coniteassa tietoteknisten saavutusteni vuoksi.

 

Tapahtumissa työskentely on opettanut kaksikolle monia hyödyllisiä taitoja, sillä conitea on nykyään iso organisaatio. Sellaisen korttitalon pystyssä pitämiseen vaaditaan johtamisen taitoa, stressinsietokykyä ja sosiaalisia taitoja. Kun kaikki vaikuttaa kaikkeen, pääjärjestäjän velvollisuus on valvoa muun conitean harteilla olevien tehtävien valmistumista. Näin saadaan kaikki palikat sopimaan yhteen ja korttitalosta rakentuu Tracon.

– Olen joutunut opettelemaan antamaan kritiikkiä. Kritiikki täytyy vielä muotoilla keskustellen sellaiseen muotoon, jossa asia saadaan sujumaan, Karttunen täsmentää.

Selin toimii myös freelancerina tapahtumatuotannon piirissä, tehden myös palkallisesti vastaavaa työtä. Hänestä on kuitenkin tärkeää, että juuri harrastajat tekevät toisille harrastajille tapahtumia.

– Kun sulla on vapaaehtoisduunareita, jotka tekee ilmaiseksi niitä hommia, se ei toimi samalla tavalla kuin ammattimaailmassa, jossa työvoima on palkattua.

 

Kaksikko uskoo, ettei paluuta kävijäksi enää ole.

– Jos lähtisin kävijänä coniin, kävisin ehkä yhdessä tai kahdessa ohjelmassa. Kuitenkin kaikki kaverit olisi silloin tiskin väärällä puolella, Karttunen naurahtaa. Hänestä on siistiä katsella kuinka tapahtuma rakentuu pienistä palasista, joita jokainen conitean jäsen tekee vuoden aikana.

Selinin mukaan kyse on tottumuksesta.

– En tiedä olisiko se mahdollista palata puhtaasti kävijäksi. Sitä kun tottuu coneissa tekemään hommia ja näkemään tuttavia. En lähde coniin sen takia, että menisin katsomaan kaikki ohjelmanumerot. Conit on enemmänkin yhdessäoloa kavereiden kanssa, joita on niin työvoimassa kuin kävijöissä. Nuorempana siinä oli sitäkin, että säästi ja sai etuja sillä että teki työpanoksen, pääsi tapahtumaan ilmaiseksi ja sai ruokaa. Nykyään raha ei ole enää este. Hyvin voisin maksaa lippuni ja tulla kävijänä.

Kuva: Santtu Pajukanta
Kuva: Santtu Pajukanta

Kommentit

Ei kommentteja.

Lähetä kommentti

Näkyy muille sivun lukijoille.

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

Pidetään keskustelu ystävällisenä, asiallisena ja muita kunnioittavana. Ylläpito poistaa asiattomat kommentit.

Tällä tarkistamme, että et ole robotti.